Ulkona on ihan kuin jossain satumaailmassa! Kerrassaan ihana ilma! Toivottavasti ei kuitenkaan mene plussan puolelle, koska pitäisin mielelläni lumen ja pikkupakkasen.

Mä olen lintsannut lupauksista oikein urakalla ;-)... Työasioita olen stressannut niin, että ne ei oikeastaan jaksa enää edes stressata ja sitä kautta myös positiiviset ajatukset ovat olleet kortilla. Nukkunut en ole yhtään normaalia pidempään (nytkin pitäisi olla jo nukkumassa) ja eilen menin sitten pakkelit naamassa nukkumaan. Muut lupaukset on onneksi pitäneet erinomaisesti ;-)...

Mut kaikesta tästä huolimatta olen silti nyt oikein hyvillä fiiliksillä! Jotenkin se, että ei ole koko ajan syömisestä äklö ja paksu olo, tekee muistakin asioista vähän siedettävämpiä.

Olen ahkeroinut koko aamupäivän tallihommissa. Vaikka noi ylimääräiset aamuheräämiset ei oikein innostakaan, niin kyllä toi heppojen kanssa puuhaileminen ja eritoten paskan lappaminen vaan on niin terapeuttista. Siinä kun pistelee menemään ja samalla jupisee ja kihisee ja tekee sotasuunnitelmia, niin jo vain mielikin paranee :-)!

Ja nyt mä päätin, että käyn suihkussa, unohdan KAIKEN töihin liittyvän ja teen tänään jotain extrakivaa loppupäivän. En vielä tiedä mitä se voisi olla, mutta onhan tässä noita vaihtoehtoja. Työjuttujen murehtimista jatkan vasta huomenna. Olisi liian kunnianhimoista sanoa, että lakkaan kokonaan murehtimasta, koska niin ei tule käymään, mutta näiden asioiden märssyäminen näin vapaa-ajalla saa kyllä luvan loppua. Nyt.

Mahdettiin olla melkoinen näky äsken lenkillä (yritin kyllä välillä vilkuilla, että eihän ketään vain näy mailla halmeilla): koira juoksenteli puskat ryskyen metikössä ja minä hiihtelin perässä äänekkäästi puhua papattaen. Eikä mulla ollut edes kännyä mukana, että olisin voinut johonkuhun törmätessä esittää, että kännyssä tässä puhutaan. No, ei kyllä törmätty kehenkään tai ainakaan tietääkseni ei törmätty ;-).

Eli itsekseni höpöttelin, purin vähän tuntoja työasioista. Vuoropuhelua itseni kanssa siis. Ja kyllä mulla pitäisi olla kaikki inkkarit kanootissa, vaikkei ihan siltä ehkä aina kuulostakaan ;-).

Mulla on ihan järisyttävän paha mieli. Illalla itkeä tirautinkin pienesti nukkumaan mennessä ja ajattelin, että josko aamulla herätessä olisi parempi fiilis, mutta ei ollut. Samat asiat lävähti aivomassaan heti, kun silmäni avasin.

Sitten olen huomannut tulleeni vainoharhaiseksi. Mä en ole kertonut tästä blogista yhdellekään sielulle, koska haluan purkaa tänne ajatuksia täysin anonyymisti erilailla kuin edellisessä blogissani, mitä kirjoittelin pari vuotta ja jota tutut kävivät lukemassa. Silti musta tuntuu, että ihan varmasti joku juuri esim. meiltä töistä eksyy tänne ja tunnistaa heti, että haa, toi on toi. Tosin se tuskin on mahdollista, koska musta vähän tuntuu, että mä olen ainoa, joka tätä blogia lukee ;-)...

Eikä ne ole ainoastaan työasiat, jotka vetää mielen matalaksi. Ei nimittäin tämä yksityiselämäkään hääviä ole. Mutta sitä olen ruotinut niin paljon, uudestaan ja uudestaan, että nyt en jaksa. Ehkä joskus raotan sitäkin puolta.

Nyt olisi käyttöä on-off -nappulalle, josta voisi pistää virrat päästä pois. Tai jos siinä olisi vipu, josta voisi viikonlopun tullessa vetäistä ja työasioiden miettiminen loppuisi siihen. Sitten taas maanantaina työmoodi päälle vipua kääntämällä.

Aurinko paistaa ihanasti ja tänään näen mukavia ihmisiä, joten ehkäpä tämä tästä vielä iloksi muuttuu :-).

Mä päätin, että tämän viikon kestäneen kick-offin jälkeen päivitän jatkossa vain kerran viikossa varsinaiset kuulumiset lupausten osalta ja muina päivinä (jos ehdin koneelle, nim. yhdentoista tunnin työpäivän plus pari tuntia työmatkaa tehnyt) keskityn diipadaahan, eli jaskanjauhantaan ;-).

Tänään oli punnituspäivä. Tuo otsikon byääh ei kuvannut onneksi sitä, sillä paino on lähtenyt suunnitelmien mukaisesti mukavasti putoamaan. Tavoite on puoli kiloa / kilo per viikko ja 800g on mukava kompromissi siitä. Sitäpaitsi nyt on menossa "ne viikot", joten tuo tulos on siihen suhteutettuna jopa erittäin hyvä ellei täydellinen :-).

Laihdutusprojekti on siis lähtenyt mukavasti käyntiin, mutta moni muu lupaus rakoilee tämän päivän seurauksena ja PAHASTI!!! Mm. positiivisesti ajatteleminen ja se, etten stressaisi töistä. Puh, pah ja pöh! Oli taas sarjassamme a day from hell. Itkupotkuraivarit tai totaaliset perseet olisivat nyt poikaa... So long seesteinen olotila.

Näin jossain naistenlehden kannessa muutama vko sitten Krisse Salmisen kommentin, että "tunsin pitkään eläväni väärässä elämässä" tai jotain sinnepäin. Voisiko mikään muu lause kuvastaa mun elämää tuon paremmin? Ei voisi. Mä elän siis niiiiiin väärässä elämässä, olen aina elänyt.

Mun murheet on varmasti hyvin pieniä monen muun murheisiin verrattuna, mutta perhana vieköön; kun elää päivästä toiseen keskellä näitä pieniä murheita, niin äkkiäkös ne saa kokoa ja näköä. Pisaroista se merikin koostuu.

Näin positiivisin miettein viikonlopun viettoon ;-)...

Tänään pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan "kunnolla". Ravailemaan ja kaikkea :-). Mulla on hevonen ollut vammautumisen vuoksi puolisen vuotta kuntoutuksessa ja nyt pitäisi pikkuhiljaa alkaa lisätä rasitusta enenevissä määrin, mutta aika hiljaista se näillä pakkasilla on ollut. Mun on vaikea pitää omaa motivaatiota yllä, jos en pääse kunnolla treenaamaan ja kisaamaan ja nyt sitten vielä näiden pakkasten takia on meno ollut lähinnä hissuttelua, joten olisi kyllä tosi ihanaa, jos nämä pakkaset vähän hellittäisi. Saa olla lunta ja pakkasta, mutta molempia kohtuullisissa määrin, kiitos :-).

Muuten meneekin ihan putkeen:

1. laihdutan väh. 6 kg (lähtötilanne 69,7 kg, pituutta 170 cm -> pitää laihduttaa, kun pituutta tuskin tulee lisää ;-)
Mä aloin tänään oikein miettiä, että kuinka vähän mulla on nyt tän viikon aikana mennyt rahaa, kun en ole joka päivä käynyt ostamassa mässyä. Että ei pelkästään se lihominen, mutta myös se rahanmeno. On kyllä ollut hyvä viikko ja olen so so happy, että olen jaksanut tsempata. Tänään jäi liikkuminen kyllä tallihommien takia vähän vähälle, mutta kovin olen terveellisesti syönyt.

2. käytän hammaslankaa ainakin kolme kertaa viikossa
Hammaslankapäivä. Ikenet alkaa selvästi tottua puulaamiseen, kun eivät jaksa edes kipuilla. Hohtavan valkoista hymyä mulla ei vieläkään ole, et kyllä mä kohta sen tahnan huijaukseksi osoitan ;-)...

3. juon vettä min. 2 joululahjasporttipullollista päivässä (edit 4.1.2010 -> täytyy luovuttaa, ei kykene juomaan kuin pullollisen plus ruokavedet)
Mulla varmaan kasvaa kohta vesipullo käteen kiinni. Tänäänkin kuljin pitkin duunia se kourassa.

4. nukun enemmän
I´m so so proud of myself! Menin eilen kymmeneltä sänkyyn ja luin siinä hetken kirjaa ja sitten aloin nukkua. Ei se uni ihan heti tullut, mut ehkä mä pikkuhiljaa saan unirytmin käännettyä.

5. ajattelen positiivisemmin
Mä en tiedä mikä muhun on mennyt, en mä normisti näin positiivinen ole :-)!

6. stressaan vähemmän töistä
Ihan ihme juttu, mutta jälleen tänään mulla on ollut tosi stressitön olo. Ei se mielenrauhan löytäminen nyt näin helppoa voi olla...?

7. en mene räjähtäneen näköisenä töihin / nukkumaan meikit naamassa
Oi, mä olin kyllä aika tyylikkäänä (omassa sarjassani) tänään töissä. Meillä on vain muutama niin tyylikäs tyyppi töissä, et ihan nukkavierultahan mä heidän rinnallaan näytän, mut yritys hyvä kymppi kuitenkin.

8. näen enemmän rakkaitani
On se vain niin, et ei näin arkisin kyllä ketään ehdi nähdä, kun on työt, koira ja hevonen. Veljen lapsia haluaisin kyllä nähdä paljon enemmän. PItäisköhän alkaa kerran viikossa kurvata kodin sijaan heille yökylään? Jos senkin vain ottaisi tavaksi, niin ehkä mä oikeasti näkisin heitä enemmän.

9. en ärsyynny niin helposti (varsinkaan rakkaalle äidilleni)
No problemos.

10. tulen onnelliseksi
Onni on...
- uskolliset ,karvaiset ystävät
- viihtyisä, kaunis koti
- kultaakin kalliimpi terveys

Huomenna on punnituspäivä!