Mä päätin, että tämän viikon kestäneen kick-offin jälkeen päivitän jatkossa vain kerran viikossa varsinaiset kuulumiset lupausten osalta ja muina päivinä (jos ehdin koneelle, nim. yhdentoista tunnin työpäivän plus pari tuntia työmatkaa tehnyt) keskityn diipadaahan, eli jaskanjauhantaan ;-).

Tänään oli punnituspäivä. Tuo otsikon byääh ei kuvannut onneksi sitä, sillä paino on lähtenyt suunnitelmien mukaisesti mukavasti putoamaan. Tavoite on puoli kiloa / kilo per viikko ja 800g on mukava kompromissi siitä. Sitäpaitsi nyt on menossa "ne viikot", joten tuo tulos on siihen suhteutettuna jopa erittäin hyvä ellei täydellinen :-).

Laihdutusprojekti on siis lähtenyt mukavasti käyntiin, mutta moni muu lupaus rakoilee tämän päivän seurauksena ja PAHASTI!!! Mm. positiivisesti ajatteleminen ja se, etten stressaisi töistä. Puh, pah ja pöh! Oli taas sarjassamme a day from hell. Itkupotkuraivarit tai totaaliset perseet olisivat nyt poikaa... So long seesteinen olotila.

Näin jossain naistenlehden kannessa muutama vko sitten Krisse Salmisen kommentin, että "tunsin pitkään eläväni väärässä elämässä" tai jotain sinnepäin. Voisiko mikään muu lause kuvastaa mun elämää tuon paremmin? Ei voisi. Mä elän siis niiiiiin väärässä elämässä, olen aina elänyt.

Mun murheet on varmasti hyvin pieniä monen muun murheisiin verrattuna, mutta perhana vieköön; kun elää päivästä toiseen keskellä näitä pieniä murheita, niin äkkiäkös ne saa kokoa ja näköä. Pisaroista se merikin koostuu.

Näin positiivisin miettein viikonlopun viettoon ;-)...